17.3.2011 Kaikesta huolimatta…
Jääpallokausi alkaa olla lopuillaan. Muutamat reenit ehditään jäällä vielä pitää, ennen kuin kevätaurinko selättää kenttämiehet.
OLS P15 -joukkue pelasi yksinkertaisen SM-sarjan ja osallistui lopputurnaukseen 4. – 6.3.2011 Jyväskylässä. Pelillisesti pojat eivät sinne olisikaan päässeet, sillä (liian) nuori joukkue sijoittui sarjassaan viimeiseksi. Ainoa voitto tuli kauden ensimmäisessä pelissä 5.12.2010, jolloin vastassa oli Jyväskylän Palloseuran C97 -joukkue. Samalle joukkueelle hävittiin vastaavasti kauden viimeisessä pelissä. Lopputurnauksessa sijoitus oli 8, taakse jäivät Akilles ja Narukerä.
Useimmat P15-sarjan joukkueet koostuivat 1996-syntyneistä pelaajista. OLS P15-joukkueessa oli kaksi 1996- ja yhdeksän 1997-syntynyttä. Nämä pelaajat pelasivat siis omassa ikäluokassaan. Joukkuetta täydennettiin oikeaoppisesti nuoremmista eli P13-joukkueesta, josta saatiin lainaan kahdeksan pelaajaa. Vahvistuksia haettiin lisäksi OLS Naisista: yksi pelasi melkein kaikki pelit ja vedettiinpä kerran mukaan myös yksi äiti.
P15-joukkue harjoitteli ahkerasti ja kurinalaisesti, mutta harjoituksissa opittuja kuvioita ei valitettavasti kyetty noudattamaan, kun vastaan asettui isokokoisia vastustajia. Pääsääntöisesti ensimmäinen jakso sujui peleissä hyvin, mutta toisella jaksolla lämmitettiin turhan paljon jäähypenkkiä. Valmentajat olivatkin jo kauden alussa puhuneet välivuodesta.
OLS Naisille puolestaan oli luvassa yllätysten kausi. Joukkueen runko saatiin nopeasti kasattua, mutta yhteisten harjoitusten järjestäminen osoittautui mahdottomaksi. Onneksi saimme kärsivällisen valmentajan ja pelaajat olivat sekä hyvässä kunnossa että luottavaisia. Pelillisesti kauden tulos oli lähestulkoon täydellinen; vain pari tuomaria Varkaudessa ja Helsingissä saa paheksuvia katseita.
Naiset voittivat kahdeksasta SM-sarjapelistään kuusi. Finaalissa Helsingissä 6.3.2011 vastassa oli HIFK, joka voitti Veiterän edellisenä päivänä. Finaali venyi jatkoajalle ja hopeaa tuli numeroin 4-3. Hetkinen, mutta sehän on seuran ainoa jääpallomitali tällä kaudella. Onneksi olkoon, Naiset!
Kati Liikamaa-Pasma
joukkueenjohtaja
P15 ja Naiset
____________________
3.3.2011 Bandyliigalle omat sivut
Olin pienessä roolissa mukana rakentamassa jääpallon Suomi-sarjan omia nettisivuja. Olen siis vähän puolueellinen arvostelija, mutta minusta niistä tuli hyvät: hienot, selkeät, helppokäyttöiset ja niissä on riittävästi sisältöä - ei liikaa kuitenkaan. Mitä mieltä itse olette? (http://suomisarja.sivuviidakko.fi)
Onnistumisen puolesta puhuu myös runsas myönteinen palaute ja kohtuullisen vilkas keskustelu itse sivuilla, jääpalloaiheisissa facebook-yhteisöissä, muualla netissä sekä kenttien laidoilla ja pukukopeissakin. Jos haluaa miettiä jääpallon kehittämisideoita, esimerkiksi Suomi-sarjan blogista ja Jääpallon ystävät -facebook-sivuilta varmasti löytyy. Osa niistä on tietysti liian villejä, mutta toteuttamiskelpoisia on joukossa ehkä enemmän.
Yksi esille tulleista ja mielestäni hyvistä ideoista on tehdä bandyliigalle omat sivut - vaikka samaan tapaan kuin Suomi-sarjan. Liiton sivuilla on niin valtavasti erilaista sisältöä. Jääpallomaailmassa ja Suomessakin tapahtuu kauden aikana melko paljon. Kun se kaikki kerrotaan yksillä sivuilla, monet uutiset ja tiedotteet hukkuvat massaan.
Bandyliiga on ehkä Suomen jääpallossa kiinnostavin asia. Uutisten ja otteluraporttien seuraaminen on kuitenkin aikamoinen urakka. Osa seuroista ilmoittaa kattavasti asioita, osalla olisi huomattavasti petrattavaa. Liiton sivuilla kerrotaan toki paljon, mutta ehkä saman verran, ellei enemmänkin, tiedotetaan ulkomailla pelaavien otteista. Naapurimaissa pelaavien kuulumiset ovat totta kai erittäin tärkeitä ja mielenkiintoisia, mutta on sääli, jos ne vievät huomiota omalta pääsarjaltamme.
Bandyliigan sivut keskittyisivät lähinnä bandyliigan tapahtumiin. Jääpallofani löytäisi sieltä vaivattomasti tilastot, otteluohjelman ja kirjoituksia aiheesta.
Tuomas Kääriäinen
____________________
17.2.2011 Tänään olen vahva, tänään minulla menee hyvin…
Kazanin MM-kisat osoittivat, että Suomi-bandy taistelee ja uskoo itseensä puutteellisista olosuhteista huolimatta. Runkosarjan voitto, Kazakstanin kaataminen semifinaalin jatkoajalla ja hyvä taistelu finaalissa luisteluvoimaista Venäjää vastaan olivat mannaa laji-ihmisille ja TV-katsojille. Kazanin kisat osoittivat myös sen, että tasoerot ovat suuret ja suurin osa alkusarjan peleistä on ns. läpihuutojuttuja, jotka eivät kiinnosta myöskään katsojia.
Olisikohan aika palata ajassa taaksepäin, siirtyä vanhaan ja pelata MM-kisat joka toinen vuosi. Välivuosina voitaisiin pelata ihan tavallisia maaotteluita – Ruotsi ja Venäjä vetäisivät varmasti hyvin yleisöä bandyliigapaikkakunnilla. Hyvällä yleisömäärällä tarkoitan tässä n. 1 000–2 000 katsojaa. Maaottelut olisivat myös mainiota menekinedistämistyötä yleisökadosta ja median vähäisestä kiinnostuksesta kärsivälle lajille. Jääpallokauteen tulisi toinen kotimainen kohokohta finaalien lisäksi.
Jokerit ja HIFK pelasivat stadionilla pikkupakkasessa talviklassikon 36000 katsojan edessä. Tämähän osoittaa, että urbaanin sohvaperunankin saa hyvällä markkinoilla innostumaan ulkoilma-aktiviteetista. Jääpallossahan joka peli on talviklassikko, mutta maaottelu olisi todellinen »WINTER CLASSIC».
Ruotsi jäi MM-kisoissa pronssille, mutta miksi Ruotsi pärjää lähes aina ja Suomi jää yhtä usein pettyneenä kaluamaan paljaita luita. Olisikohan pieni osa selitystä löydettävissä viime maaliskuun Ruotsin finaalin Hammarby–Bollnäs tapahtumista. Uppsalassa oli 26 000 katsojaa seuraamassa kaikkien aikojen lumimyräkässä käytyä peli.
Pelin alla Du gamla du frian jälkeen molempien joukkueiden kapteenit pitivät puheen finaaliyleisölle. Bollnäsin kapteeni Andreas Westh piti puheen kuten oli pyydetty, mutta Hammarby kapteeni Stefan Erixon lauloi (!) ja viisitoistatuhantinen Hammarby klacken lähti välittömästi mukaan. No mitä se Erixon lauloi? Hammarbyn kannattajille tuttua Kentan laulua, joka menee näin:
Just idag är jag stark,
just idag mår jag bra,
jag förs framåt av kraftiga vindar,
just i dag är jag stark,
just idag mår jag bra,
jag har tron på mig själv och på min sida…
Ja niinpä Ruotsi voittaa ja niin muuten voitti Hammarbykin – eihän tuon jälkeen ole enää mahdollista hävitä!
Bandyliigan runkosarjaa on pelaamatta kaksi kierrosta ja OLS on sarjassa kolmantena pisteen perässä IFK:ta. Joukkueen peli paranee koko ajan ja Jukka Loukkolan paluu Rättvikistä on lisännyt lyöntivoimaa. MM-kisakävijä Jarmo Mällisen johdattamana OLS nousee runkosarjan kakkoseksi ja etenee aina finaaliin asti.
Finaalissa vastaa tulee sarjan selvästi paras joukkue Mikkelin Kampparit, ja vaikka OLS kampitti Kampparit Raksilassa tammikuussa lähtee OLS finaaliin haastajana. Voiton eteen tulee tietysti tehdä kaikki mahdollinen – Kenta soimaan ja voitto kotiin!
Jarmo Mälliselle vielä onnittelut uran ensimmäisestä maajoukkuekutsusta ja MM-hopeasta!
Antti Rovamo
3.2.2011 Huutava vääryys!
Jääpallossa on monenlaista epäreilua juttua: Suomessa ei ole halleja. Nais-, tyttö- ja poikapelaajia on liian vähän. Liigassa on liian vähän joukkueita. Tekojäätä ei löydy kaikista kaupungeista. Vähäiset toimijat uupuvat. Sponsoreita on vaikea saada.
Tällä hetkellä minua häiritsee epäreilu tuomaritoiminta. Mitä voi tehdä, kun päätuomari kohtelee turnaukseen osallistuvia joukkueita eri tavalla? Eräs viheltäjä antoi Varkaudessa vastustajan tähtipelaajalle luvan kärsiä rangaistus lämpimässä pukukopissa. Kyseessä oli harvinaisen heikkotasoinen tuomarointisuoritus, sillä samainen yksilö jatkoi erätaukoa, mutta kertoi siitä vain toiselle joukkueelle. Olssin Naiset odottelivat 25 asteen pakkasessa pelin alkua 15 minuuttia. Siinä pelissä meidän hyökkääjä sai kuulla haistattelua ja joukkueenjohtaja oli apina.
Sen sijaan Oulussa 15-vuotiaissa pelaavien poikien sallittiin kiroilla ja huutaa toisilleen ja tuomareille ihan mitä tahansa. Sääntökirjassa saisi kyllä olla maininta kielenkäytöstä junioripeleissä. Esimerkiksi Porissa pojat saivat ennen peliä opastusta sallittuihin ja kiellettyihin juttuihin. SM-sarjapeli kävi hyvästä tapakasvatuksesta, kun kiroilusta päätyi jäähypenkille. Olkoon kiroilupykälä kuinka pelisääntöjen vastaista tahansa, tuomarit onnistuivat kasvatushetkessään kiitettävästi. Se heille myös kerrottiin heti pelin jälkeen.
Oikean ja väärän välinen ero voi vaihdella näkökulman mukaan, mutta hyvän ja huonon käytöksen tunnistaa helposti. Naisten peleissä hyvistä tavoista ja reilusta pelistä pitäisi muistuttaa joukkueiden toimijoita ja yksittäisiä tuomareita. Junioripuolella toivoisin selvempää panostusta aggressiivisen pelityylin ja -puheen kitkemiseen. Ihan on syystä omakin poikani sinisellä muovituolilla harjoitellut istumaan. Äidin toiveet reilusta pelistä ja rennosta meiningistä eivät mahdu kypärän alle.
Jääpalloon siis tarvitaan lisää hyvin käyttäytyviä ja fiksuja naisia! Enpä ole tällä(kään) kaudella törmännyt epäkohteliaaseen naiseen, kun taas hirveyksiä huutavia miehiä ja poikia olen nähnyt sekä kentällä, kentän laidalla että kahviossa. Mikä teitä joitakuita – ei kaikkia – jääpallouroita oikein vaivaa?
Kati Liikamaa-Pasma
jääpalloaktivisti
Jääpallossa on monenlaista epäreilua juttua: Suomessa ei ole halleja. Nais-, tyttö- ja poikapelaajia on liian vähän. Liigassa on liian vähän joukkueita. Tekojäätä ei löydy kaikista kaupungeista. Vähäiset toimijat uupuvat. Sponsoreita on vaikea saada.
Tällä hetkellä minua häiritsee epäreilu tuomaritoiminta. Mitä voi tehdä, kun päätuomari kohtelee turnaukseen osallistuvia joukkueita eri tavalla? Eräs viheltäjä antoi Varkaudessa vastustajan tähtipelaajalle luvan kärsiä rangaistus lämpimässä pukukopissa. Kyseessä oli harvinaisen heikkotasoinen tuomarointisuoritus, sillä samainen yksilö jatkoi erätaukoa, mutta kertoi siitä vain toiselle joukkueelle. Olssin Naiset odottelivat 25 asteen pakkasessa pelin alkua 15 minuuttia. Siinä pelissä meidän hyökkääjä sai kuulla haistattelua ja joukkueenjohtaja oli apina.
Sen sijaan Oulussa 15-vuotiaissa pelaavien poikien sallittiin kiroilla ja huutaa toisilleen ja tuomareille ihan mitä tahansa. Sääntökirjassa saisi kyllä olla maininta kielenkäytöstä junioripeleissä. Esimerkiksi Porissa pojat saivat ennen peliä opastusta sallittuihin ja kiellettyihin juttuihin. SM-sarjapeli kävi hyvästä tapakasvatuksesta, kun kiroilusta päätyi jäähypenkille. Olkoon kiroilupykälä kuinka pelisääntöjen vastaista tahansa, tuomarit onnistuivat kasvatushetkessään kiitettävästi. Se heille myös kerrottiin heti pelin jälkeen.
Oikean ja väärän välinen ero voi vaihdella näkökulman mukaan, mutta hyvän ja huonon käytöksen tunnistaa helposti. Naisten peleissä hyvistä tavoista ja reilusta pelistä pitäisi muistuttaa joukkueiden toimijoita ja yksittäisiä tuomareita. Junioripuolella toivoisin selvempää panostusta aggressiivisen pelityylin ja -puheen kitkemiseen. Ihan on syystä omakin poikani sinisellä muovituolilla harjoitellut istumaan. Äidin toiveet reilusta pelistä ja rennosta meiningistä eivät mahdu kypärän alle.
Jääpalloon siis tarvitaan lisää hyvin käyttäytyviä ja fiksuja naisia! Enpä ole tällä(kään) kaudella törmännyt epäkohteliaaseen naiseen, kun taas hirveyksiä huutavia miehiä ja poikia olen nähnyt sekä kentällä, kentän laidalla että kahviossa. Mikä teitä joitakuita – ei kaikkia – jääpallouroita oikein vaivaa?
Kati Liikamaa-Pasma
jääpalloaktivisti
20.1.2011 Koska kotikisat?
Miesten MM-kisat pelataan 23. – 30. tammikuuta Venäjällä, taas. Vuoden 2001 jälkeen järjestäjämaana ovat vuorotelleet Ruotsi tai Venäjä ja vuodesta 2003 on kisattu vieläpä joka vuosi. Vaihteeksi voitaisiin pelata taas Suomessa.
1950-luvulta lähtien Suomessa on mitelty jääpallon maailmanmestaruudesta kerran vuosikymmenessä. Toivottavasti perinne ei katkea.
Edellisten kisojen aikaan olin melko nuori, kohta 13-vuotias. Penkkiurheilijan silmäni ei ollut yhtä kehittynyt kuin nyt ja haluttaisi nähdä taas kentän laidalta MM-tason peliä. Eikä ainoa tuolloin näkemäni peli tasoa ehkä vastannut, sillä Valkovenäjästä ei tuolloin ollut Suomelle mitään vastusta – suomalaiset pelleilivät Haaparannalla 23 - 0 voittoon.
Rankkarista koitettiin läpiajoa pari kertaa ja kulmasta etulyöjä viskasi ilmapallon takalyöjille. Totuus taitaakin olla, etten ole koskaan nähnyt kunnon MM-vääntöä livenä. Olisi mukava päästä tällä kymmenellä näkemään.
Ennen mahdollisia kotikisoja pelataan kuitenkin seuraavat sunnuntaista alkaen Kazanissa. Toivotaan jätkille menestystä!
Tuomas Kääriäinen
OLS:n bandytoimittaja
Miesten MM-kisat pelataan 23. – 30. tammikuuta Venäjällä, taas. Vuoden 2001 jälkeen järjestäjämaana ovat vuorotelleet Ruotsi tai Venäjä ja vuodesta 2003 on kisattu vieläpä joka vuosi. Vaihteeksi voitaisiin pelata taas Suomessa.
1950-luvulta lähtien Suomessa on mitelty jääpallon maailmanmestaruudesta kerran vuosikymmenessä. Toivottavasti perinne ei katkea.
Edellisten kisojen aikaan olin melko nuori, kohta 13-vuotias. Penkkiurheilijan silmäni ei ollut yhtä kehittynyt kuin nyt ja haluttaisi nähdä taas kentän laidalta MM-tason peliä. Eikä ainoa tuolloin näkemäni peli tasoa ehkä vastannut, sillä Valkovenäjästä ei tuolloin ollut Suomelle mitään vastusta – suomalaiset pelleilivät Haaparannalla 23 - 0 voittoon.
Rankkarista koitettiin läpiajoa pari kertaa ja kulmasta etulyöjä viskasi ilmapallon takalyöjille. Totuus taitaakin olla, etten ole koskaan nähnyt kunnon MM-vääntöä livenä. Olisi mukava päästä tällä kymmenellä näkemään.
Ennen mahdollisia kotikisoja pelataan kuitenkin seuraavat sunnuntaista alkaen Kazanissa. Toivotaan jätkille menestystä!
Tuomas Kääriäinen
OLS:n bandytoimittaja
6.1.2011 Mikkelin malliin
Bandyliigan runkosarja on puolivälissä ja ennakkokaavailuissa vahvaksi mestariehdokkaaksi nostamani Mikkelin Kampparit johtaa puhtaalla pelillä sarjaa. Kamppareiden menestys on saanut myös kannattajat liikkeelle – joukkueen kotipeleissä on käynyt mukavasti katsojia. Tätä aasinsiltaa päästään jääpallon kohtalonkysymyksen ääreen: miten saada lajille harrastajia ja katsojia peleihin.
Katsojia on vuosi vuodelta vaikeampi houkutella peleihin, sillä suurelta yleisöltä puuttuu täysin omakohtainen kosketus lajiin. Jääpallo ei ole esillä TV:ssä ja yhä vähenevässä määrin myös lehtien urheilusivuilla. Liigajoukkueiden ja jääpalloliiton nettisivut ovat parhaimmillaankin keskinkertaisia. Ottelutapahtumat ovat valjuja pelin tasosta riippumatta, koska yleisö puuttuu. Mitä tässä tilanteessa voisi tehdä? TV-näkyvyys on mikä on eikä siitä muutu. Lehdet eivät kirjoita, koska laji kiinnostaa vain pientä joukkoa. Nettisivujen tasoa voi aina parantaa, mutta niillekin löytävät vain lajifriikit. Englannin kielestä tuleva sana freak tarkoittaa ”outoa tyyppiä, kummajaista ” ja siitähän jääpallossa alkaa Suomessa olla kyse.
Onko toivo menetetty vai voisiko jotain tehdä: ”In Search of Excellence” -teemasta kirjoitetut opukset antavat hyvän yleisvastauksen: kehitä toimintaa jatkuvasti ja tee aina kaikki hieman paremmin. Näinhän se tietysti on, mutta yksinkertainen hands-on vastaus löytyy kuitenkin junioritoiminnasta. Satsaus junioritoimintaan kasvattaa pelaajia edustusjoukkueelle, tuo isot joukot vanhempia mukaan lajin pariin ja vanhempien mukana tulevat isovanhemmat ja sukulaiset, työkaverit jne.
Junioritoiminnan oheistuotteena myös yleinen kiinnostus lajia kohtaan kasvaa, mikä puolestaan näkyy yleisömäärissä. Harrastajamäärän ja kiinnostuksen kasvu lisää medianäkyvyyttä, joka lisää yritysten mielenkiintoa lajia kohtaan, jonka ansiosta seurojen varainkeruu helpottuu jne. Tämä totuus pääsi valitettavasti unohtumaan monilta seuroilta, kun takavuosina tehtiin päätöksiä junioritoiminnan supistamisesta tai suoranaisesta alasajosta talousahdinkoon vedoten.
Kampparit käy hyvänä esimerkkinä päinvastaisesta toimintalogiikasta: joukkue on pyörittänyt laajaa ja tasokasta junioritoimintaa jo toistakymmentä vuotta. Junioritoiminta on tuottanut ison joukon laadukkaita pelimiehiä joukkueen käyttöön. Onpa Kamppareiden juniorimyllystä riittänyt pelaajia OLS:lle (Timo Arjanko) ja OPS:lle (Aku Pylvänäinen) puhumattakaan keski- ja etelä-Suomen joukkueista. Laaja junioritoiminta ja oman kylän pojat edustusjoukkueessa ovat lisänneet lajin näkyvyyttä ja yleisön kiinnostusta. Peli kulkee, kannattajat täyttävät katsomon ja tukijoitakin löytyy.
Oulussakin ollaan saamassa junioritoimintaa liikkeelle monen hiljaisemman vuoden jälkeen. Myös naisjoukkue on saatu jalkeille. Tästä on hyvä jatkaa kohti valoisampaa tulevaisuutta! Sunnuntaina 8.1. oululaisilla jääpallofreakeilla on mahdollisuus nähdä kuinka OLS lyö kapuloita vahvassa etunojassa askeltavan kampparikaravaanin rattaisiin. Suunta siis kohti Raksilaa ja sarjan kärkikamppailua OLS -Kampparit su 8.1. klo 13.
Antti Rovamo
Bandyliigan runkosarja on puolivälissä ja ennakkokaavailuissa vahvaksi mestariehdokkaaksi nostamani Mikkelin Kampparit johtaa puhtaalla pelillä sarjaa. Kamppareiden menestys on saanut myös kannattajat liikkeelle – joukkueen kotipeleissä on käynyt mukavasti katsojia. Tätä aasinsiltaa päästään jääpallon kohtalonkysymyksen ääreen: miten saada lajille harrastajia ja katsojia peleihin.
Katsojia on vuosi vuodelta vaikeampi houkutella peleihin, sillä suurelta yleisöltä puuttuu täysin omakohtainen kosketus lajiin. Jääpallo ei ole esillä TV:ssä ja yhä vähenevässä määrin myös lehtien urheilusivuilla. Liigajoukkueiden ja jääpalloliiton nettisivut ovat parhaimmillaankin keskinkertaisia. Ottelutapahtumat ovat valjuja pelin tasosta riippumatta, koska yleisö puuttuu. Mitä tässä tilanteessa voisi tehdä? TV-näkyvyys on mikä on eikä siitä muutu. Lehdet eivät kirjoita, koska laji kiinnostaa vain pientä joukkoa. Nettisivujen tasoa voi aina parantaa, mutta niillekin löytävät vain lajifriikit. Englannin kielestä tuleva sana freak tarkoittaa ”outoa tyyppiä, kummajaista ” ja siitähän jääpallossa alkaa Suomessa olla kyse.
Onko toivo menetetty vai voisiko jotain tehdä: ”In Search of Excellence” -teemasta kirjoitetut opukset antavat hyvän yleisvastauksen: kehitä toimintaa jatkuvasti ja tee aina kaikki hieman paremmin. Näinhän se tietysti on, mutta yksinkertainen hands-on vastaus löytyy kuitenkin junioritoiminnasta. Satsaus junioritoimintaan kasvattaa pelaajia edustusjoukkueelle, tuo isot joukot vanhempia mukaan lajin pariin ja vanhempien mukana tulevat isovanhemmat ja sukulaiset, työkaverit jne.
Junioritoiminnan oheistuotteena myös yleinen kiinnostus lajia kohtaan kasvaa, mikä puolestaan näkyy yleisömäärissä. Harrastajamäärän ja kiinnostuksen kasvu lisää medianäkyvyyttä, joka lisää yritysten mielenkiintoa lajia kohtaan, jonka ansiosta seurojen varainkeruu helpottuu jne. Tämä totuus pääsi valitettavasti unohtumaan monilta seuroilta, kun takavuosina tehtiin päätöksiä junioritoiminnan supistamisesta tai suoranaisesta alasajosta talousahdinkoon vedoten.
Kampparit käy hyvänä esimerkkinä päinvastaisesta toimintalogiikasta: joukkue on pyörittänyt laajaa ja tasokasta junioritoimintaa jo toistakymmentä vuotta. Junioritoiminta on tuottanut ison joukon laadukkaita pelimiehiä joukkueen käyttöön. Onpa Kamppareiden juniorimyllystä riittänyt pelaajia OLS:lle (Timo Arjanko) ja OPS:lle (Aku Pylvänäinen) puhumattakaan keski- ja etelä-Suomen joukkueista. Laaja junioritoiminta ja oman kylän pojat edustusjoukkueessa ovat lisänneet lajin näkyvyyttä ja yleisön kiinnostusta. Peli kulkee, kannattajat täyttävät katsomon ja tukijoitakin löytyy.
Oulussakin ollaan saamassa junioritoimintaa liikkeelle monen hiljaisemman vuoden jälkeen. Myös naisjoukkue on saatu jalkeille. Tästä on hyvä jatkaa kohti valoisampaa tulevaisuutta! Sunnuntaina 8.1. oululaisilla jääpallofreakeilla on mahdollisuus nähdä kuinka OLS lyö kapuloita vahvassa etunojassa askeltavan kampparikaravaanin rattaisiin. Suunta siis kohti Raksilaa ja sarjan kärkikamppailua OLS -Kampparit su 8.1. klo 13.
Antti Rovamo
23.12.10 Joukkuepeliä
Jääpallo tarjoaa mainion muodon yhteisölliseen toimintaan. Yksin puuhastelu ei tuo toivottua tulosta kentällä eikä sen ulkopuolella.
Pelaajille yhteiset pelimatkat ja hetket pukukopissa ovat tärkeitä. Siellä kasvaa ja vahvistuu joukkuehenki, jota tarvitaan kentällä. Joukkueen voitto ei ole koskaan yhden pelaajan ansiota, vaikka yksinyrittämisiä kentällä näkeekin. Junioripeleissä niistä saa vielä joskus tulosta aikaiseksi, mutta aikuisten peleissä saavutuksena on korkeintaan kulma tai rankkari. Noh, voihan sitä taidolla – ja onnella – aikuinenkin onnistua, kuten YouTubessa voi ihailla.
P15 aloitti kautensa joukkueena harjoituspeleillä Jyväskylässä ja SM-sarjan peleillä Oulussa. Harjoituspelit olivat tärkeitä uudistuneelle joukkueelle. Tulos oli nähtävissä ensimmäisessä kohtaamisessa JPS97-joukkueen kanssa, sillä peli päättyi kotijoukkueen voittoon. Harmillista kauden aloituksessa oli se, että peli pelattiin niin sanottuna pitkänä viikonloppuna. Osa pelaajista oli joko omasta tai vanhempiensa tahdosta viety lomailemaan. Näin he olivat estyneitä osallistumasta kauden aloitukseen. P15-joukkueen rinki on kapea, joten jokainen poisjäänti näkyy kyllä.
Mieleeni hiipi epäilys sitoutumisesta joukkuelajiin. Ymmärrettävästi perheen yhteinen aika on tärkeää, mutta voisiko sitä mitenkään viettää maaliskuusta syyskuuhun? Mikä on joukkuelajiin sitoutumisen taso, jos pelaajat lomailevat SM-pelien aikaan? Jos kyse olisi yksilölajista, kuka jättäisi osakilpailun väliin vapaaehtoisesti?
Naiset sen sijaan osallistuivat kiitettävästi OLS:n joukkueen pitkästä aikaa ensimmäiseen SM-osaturnaukseen. Sekä osallistumisinnokkuus että tulos (neljästä pelistä neljä voittoa) olivat kiitettäviä. Yhteisiä harjoituksia oli takana yksi, joten sovittuja kuvioita näkyi kentällä harvakseltaan. Ottelun toimitsijat tapasivat ensimmäistä kertaa, joten haparointia näkyi. Onneksi päätuomarilla oli kello.
Myös varainhankinta vaatii sitoutumista. Juniorijoukkueiden vanhemmille merkittävin ja vaativin talkootyöponnistus on yleisövuoron valvominen ja kahvion pitäminen. Muiden menojen sovittaminen parin illan talkoovuorojen mukaan ei luulisi olevan mahdotonta. Mahdotonta se vaan on. Näin muutama perhe hoitaa useita vuoroja lauantai-illan parhaaseen aikaan. Joukkuehengestä ei ole tietoakaan, kun saunavuorot jäävät toistuvasti käyttämättä. Miten juniorivanhemmat saisi kasvattamaan yhteishenkeä? Ei ainakaan tällä lakaisulla…
Jääpalloaktivistin joululoma kestää kaksi päivää. Kun sen viettää internetin ulottumattomissa, ei voi järjestellä pelimatkoja, udella osallistumisia, muistutella kuukausimaksuista tai huolehtia joukkueen toiminnasta mitenkään muutenkaan. Silloin voi vahvistaa oman perheen yhteishenkeä. Jouluja!
Kati Liikamaa-Pasma
jääpalloaktivisti
9.12.2010 Jääpalloantiikkia
Opiskelen historiaa ja ehkä siksi olen kiinnostunut vanhasta tavarasta. Lisäksi harrastan jääpalloa ja muuta urheilua, joten vanha bandykama ja urheilukrääsä kiinnostavat erityisesti.
Olen kerännyt jo pienen esinekokoelman, johon en laske käytössä olevia varusteita, vaikka ainakin kyynärsuojani ovat aivan museotavaraa. Hain kyynärsuojat Toppilan kierrätyskeskuksesta, jossa on muuten paljon jääurheiluvarusteita. Suosittelen. Samasta paikasta löysin hyvin vanhan jääpallon, ihan oikean narukerän. Korkin päällä on naru ja narun päällä maali. Ei ollut kallis. Kun ostin kirjan, pallo tuli kaupan päälle. Olisi mielenkiintoista tietää koska narukeriä vielä käytettiin ja millaista niillä oli pelata.
Liitto möi maajoukkueen vanhoja paitoja syksyllä. Se oli viisas teko! Tarjolla oli paitoja 70-, 80-, 90- ja 00-luvuilta. Toivoisin liiton kertovan, paljonko paitoja meni ja mihin rahat käytetään. Itse hankin kaksi paitaa ja sain ilmeisesti 80-luvun lopun versiota. Tietääkö joku miltä vuodelta tämä (linkki aukaisee kuvan) on?
Hienoimman jääpalloaarteen löysin kemiläiseltä kirpparilta – hyväkuntoinen venäläinen, todennäköisesti jopa neuvostoliittolainen Leningrad-maila . Katsoin Ylen Elävästä arkistosta vuoden 1991 jääpallofinaalin ja siellä näytti vilahtelevan samanlaisia keppejä. Onko kellään varmaa tietoa?
Olen lisännyt aarteistani kuvia Facebook-yhteisöön nimeltä Jääpallon ystävät. Muutama muukin käyttäjä on tehnyt samoin. Jos jollain on nurkissaan omasta mielestä turhia jääpalloesineitä, niitä ei kannata heittää pois vaan laittaa kiertoon. Joku voi käyttää vanhoja varusteita tai kerätäkin niitä. Itse haluaisin saada muidenkin maiden pelipaitoja, erityisesti aito CCCP-paita olisi kova. Epäilen, ettei niitä taida juuri olla liikkeellä.
Tuomas Kääriäinen
Jääpallon ystävä
Opiskelen historiaa ja ehkä siksi olen kiinnostunut vanhasta tavarasta. Lisäksi harrastan jääpalloa ja muuta urheilua, joten vanha bandykama ja urheilukrääsä kiinnostavat erityisesti.
Olen kerännyt jo pienen esinekokoelman, johon en laske käytössä olevia varusteita, vaikka ainakin kyynärsuojani ovat aivan museotavaraa. Hain kyynärsuojat Toppilan kierrätyskeskuksesta, jossa on muuten paljon jääurheiluvarusteita. Suosittelen. Samasta paikasta löysin hyvin vanhan jääpallon, ihan oikean narukerän. Korkin päällä on naru ja narun päällä maali. Ei ollut kallis. Kun ostin kirjan, pallo tuli kaupan päälle. Olisi mielenkiintoista tietää koska narukeriä vielä käytettiin ja millaista niillä oli pelata.
Liitto möi maajoukkueen vanhoja paitoja syksyllä. Se oli viisas teko! Tarjolla oli paitoja 70-, 80-, 90- ja 00-luvuilta. Toivoisin liiton kertovan, paljonko paitoja meni ja mihin rahat käytetään. Itse hankin kaksi paitaa ja sain ilmeisesti 80-luvun lopun versiota. Tietääkö joku miltä vuodelta tämä (linkki aukaisee kuvan) on?
Hienoimman jääpalloaarteen löysin kemiläiseltä kirpparilta – hyväkuntoinen venäläinen, todennäköisesti jopa neuvostoliittolainen Leningrad-maila . Katsoin Ylen Elävästä arkistosta vuoden 1991 jääpallofinaalin ja siellä näytti vilahtelevan samanlaisia keppejä. Onko kellään varmaa tietoa?
Olen lisännyt aarteistani kuvia Facebook-yhteisöön nimeltä Jääpallon ystävät. Muutama muukin käyttäjä on tehnyt samoin. Jos jollain on nurkissaan omasta mielestä turhia jääpalloesineitä, niitä ei kannata heittää pois vaan laittaa kiertoon. Joku voi käyttää vanhoja varusteita tai kerätäkin niitä. Itse haluaisin saada muidenkin maiden pelipaitoja, erityisesti aito CCCP-paita olisi kova. Epäilen, ettei niitä taida juuri olla liikkeellä.
Tuomas Kääriäinen
Jääpallon ystävä
25.11.10 Lisää tekojäätä Ouluun!
Oulun kaupungin vs. liikuntajohtaja Niina Epäilys kertoi jokin aika sitten, että Linnanmaan jääurheilukeskuksen eli suuren tekojäähankkeen tarveselvitys tullaan toteuttamaan pian. Uutinen on tervetullut oululaisille jää- ja luistelulajien harrastajille.
Jääpalloväki on keskuudessaan puhunut hallimahdollisuudesta Linnanmaan hankkeen yhteydessä. Samoin pikaluistelijat ovat olleet kiinteästi tässä keskustelussa mukana. Lisäksi Linnanmaan Ison Jään hallihanke voisi tarjota lisäjääaikaa Oulussa vahvalle taitoluisteluharrastukselle.
Miten Linnanmaan Ison Jään halli sitten toteutettaisiin? Pelkästään kaupungin omana hankkeena se ei ole tällä hetkellä realistinen. Mukaan tarvitaan siis myös yksityisiä sijoittajia – tai filantrooppeja. Lisäksi hankkeen vaiheittainen toteutus tekee siitä haasteellisen.
Vaiheittaisuus tarkoittaisi sitä, että ensin toteutetaan ulkojäärata. Sen tulisi olla riittävän suuri, että pikaluistelulle saadaan 400 metrin virallinen kilparata. Pituutta jääkentälle tulisi noin 170 metriä. Pikaluistelurata eroaa yleisurheilun radasta siinä, että se ”mahtuu” jääpallokentän sisään. Näin ollen jääalueen leveydeksi riittäisi jääpallon ja pikaluistelun turva-alueet huomioiden noin 66 metriä.
Näin isolle jääalustalle voidaan sijoittaa kolme juniorijääpallokenttää (40 x 60 m) sekä yksi rajattu alue taitoluistelua varten. Sen sijaan samanaikainen käyttö jääpallossa ja pikaluistelussa on ongelmallisempaa. Toisaalta erilaiset tilanjakaja- ja suojaverkot mahdollistavat kentän käytön junnujääpallossa, pika- ja taitoluistelussa. Kysymys on haasteesta, joka voidaan myös teknisesti ratkaista.
Linnanmaan hankkeen vaiheittaisuus tarkoittaa mielestäni sitä, että koko ”jääurheilukeskus” suunnitellaan jo lähtökohtaisesti halliksi, johon mahtuu mainitsemani suuri tekojäärata sekä tarvittavat katsomo-, pukuhuone- ja huoltotilat.
Toteutuksen osalta hanke voidaan jakaa vaikkapa kolmeen vaiheeseen: Ensivaiheessa toteutetaan kentän, katsomon, pukuhuone- ja huoltotilojen rakentaminen. Samalla rakennetaan hallia varten tarvittavat anturat, sokkelit jne. maanpintaan ulottuvat rakennustekniset osat valmiiksi. Myös halliin tarvittavat pilarit tulisi toteuttaa tässä vaiheessa. Niitä voitaisiin hyödyntää teknisesti kentän valaisussa sekä tilanjakajaverkkojen tukivaijereiden vetämiseen. Ehkä katsomo voidaan kattaa tilapäisesti myös tässä vaiheessa. (Oulussahan tällaisia ”tilapäisiä” katettuja katsomoita on muuallakin, esim. Castrénin kentällä sekä Möljällä kesäteatterin katsomona.)
Toisessa vaiheessa toteutetaan hallin kattorakennelmat: kattotuolit ja hallin kattaminen. Myös valaistuksen osalta tehdään lopulliset asennukset tässä vaiheessa. Kolmas ja viimeinen vaihe sisältää seinäelementtien sekä muun teknisen laitteiston asentamisen.
Kentän sujuva käyttö niin koululaisten, yleisön sekä lajiharjoittelijoiden kannalta heti alusta lähtien edellyttää hyvää suunnittelua. Uskon, että sitä kaupungista – niin kaupunkiorganisaatiosta kuin yksityisistäkin toimijoista – löytyy.
Tiedän, että jääpalloväki ja pikaluistelijat ovat valmiina osallistumaan hankkeen selvitysvaiheeseen ja he jos ketkä voivat tuoda selvitykseen lajien välistä yhteystyötä sekä käyttäjien näkökulman.
Topiantti Äikäs
SJPL:n pj.
OLS-P11 jojo
Oulun kaupungin vs. liikuntajohtaja Niina Epäilys kertoi jokin aika sitten, että Linnanmaan jääurheilukeskuksen eli suuren tekojäähankkeen tarveselvitys tullaan toteuttamaan pian. Uutinen on tervetullut oululaisille jää- ja luistelulajien harrastajille.
Jääpalloväki on keskuudessaan puhunut hallimahdollisuudesta Linnanmaan hankkeen yhteydessä. Samoin pikaluistelijat ovat olleet kiinteästi tässä keskustelussa mukana. Lisäksi Linnanmaan Ison Jään hallihanke voisi tarjota lisäjääaikaa Oulussa vahvalle taitoluisteluharrastukselle.
Miten Linnanmaan Ison Jään halli sitten toteutettaisiin? Pelkästään kaupungin omana hankkeena se ei ole tällä hetkellä realistinen. Mukaan tarvitaan siis myös yksityisiä sijoittajia – tai filantrooppeja. Lisäksi hankkeen vaiheittainen toteutus tekee siitä haasteellisen.
Vaiheittaisuus tarkoittaisi sitä, että ensin toteutetaan ulkojäärata. Sen tulisi olla riittävän suuri, että pikaluistelulle saadaan 400 metrin virallinen kilparata. Pituutta jääkentälle tulisi noin 170 metriä. Pikaluistelurata eroaa yleisurheilun radasta siinä, että se ”mahtuu” jääpallokentän sisään. Näin ollen jääalueen leveydeksi riittäisi jääpallon ja pikaluistelun turva-alueet huomioiden noin 66 metriä.
Näin isolle jääalustalle voidaan sijoittaa kolme juniorijääpallokenttää (40 x 60 m) sekä yksi rajattu alue taitoluistelua varten. Sen sijaan samanaikainen käyttö jääpallossa ja pikaluistelussa on ongelmallisempaa. Toisaalta erilaiset tilanjakaja- ja suojaverkot mahdollistavat kentän käytön junnujääpallossa, pika- ja taitoluistelussa. Kysymys on haasteesta, joka voidaan myös teknisesti ratkaista.
Linnanmaan hankkeen vaiheittaisuus tarkoittaa mielestäni sitä, että koko ”jääurheilukeskus” suunnitellaan jo lähtökohtaisesti halliksi, johon mahtuu mainitsemani suuri tekojäärata sekä tarvittavat katsomo-, pukuhuone- ja huoltotilat.
Toteutuksen osalta hanke voidaan jakaa vaikkapa kolmeen vaiheeseen: Ensivaiheessa toteutetaan kentän, katsomon, pukuhuone- ja huoltotilojen rakentaminen. Samalla rakennetaan hallia varten tarvittavat anturat, sokkelit jne. maanpintaan ulottuvat rakennustekniset osat valmiiksi. Myös halliin tarvittavat pilarit tulisi toteuttaa tässä vaiheessa. Niitä voitaisiin hyödyntää teknisesti kentän valaisussa sekä tilanjakajaverkkojen tukivaijereiden vetämiseen. Ehkä katsomo voidaan kattaa tilapäisesti myös tässä vaiheessa. (Oulussahan tällaisia ”tilapäisiä” katettuja katsomoita on muuallakin, esim. Castrénin kentällä sekä Möljällä kesäteatterin katsomona.)
Toisessa vaiheessa toteutetaan hallin kattorakennelmat: kattotuolit ja hallin kattaminen. Myös valaistuksen osalta tehdään lopulliset asennukset tässä vaiheessa. Kolmas ja viimeinen vaihe sisältää seinäelementtien sekä muun teknisen laitteiston asentamisen.
Kentän sujuva käyttö niin koululaisten, yleisön sekä lajiharjoittelijoiden kannalta heti alusta lähtien edellyttää hyvää suunnittelua. Uskon, että sitä kaupungista – niin kaupunkiorganisaatiosta kuin yksityisistäkin toimijoista – löytyy.
Tiedän, että jääpalloväki ja pikaluistelijat ovat valmiina osallistumaan hankkeen selvitysvaiheeseen ja he jos ketkä voivat tuoda selvitykseen lajien välistä yhteystyötä sekä käyttäjien näkökulman.
Topiantti Äikäs
SJPL:n pj.
OLS-P11 jojo
11.11.2010 Ennustuksia
Uusi jääpallokausi on ovella ja OLS tarjoaa yhteistyökumppaniensa kanssa vapaan sisäänpääsyn kauden avausotteluun HIFKta vastaan 20.11. klo 15.00 Raksilassa. Ottelu on samalla OLSn 130-vuotisjuhlaottelu. Ota siis kaveritkin matkaan ja lähde raittiiseen ulkoilmaan seuraamaan viime kauden finaalin uusintaa. Laitetaan tavoitteeksi vähintään 1000 katsojaa niin saadaan säpinää myös katsomoon. Kyllähän yleisöä on jääpallokatsomoihinkin aikoinaan riittänyt - vai mitä sanoisit seuraavista luvuista:
18.12.60 OTP - OLS 1-5, yleisöä 1411
26.12.60 OLS - Veiterä 0-2, yleisöä 2217.
Oulusta oli tuolloin kolme joukkuetta mestaruussarjassa ja kaikissa Oulussa ko. kaudella pelatuissa peleissä oli yli 1000 katsojaa. Tiedot perustuvat divarista löytämääni vuoden 1961 jääpallokirjaan, johon omistaja on aikoinaan merkinnyt kauniilla ja selkeällä käsialalla ottelutulokset ja yleisömäärät. Käännetään siis kelloa taaksepäin 80-luvun lopun suosikkibändin Johnny Hates Jazzin hittiä mukaillen ja luodaan juhlaotteluun vanhan ajan jääpallotunnelma.
Tiedossa on taatusti vauhdikas peli, sillä vastakkain ovat viime kauden finalistit. HIFK on ennakkosuosikki, koska mestarijoukkue on säilynyt hyvin kasassa. OLS puolestaan on kokenut ison muodonmuutoksen monien kokeneiden pelimiesten lyötyä luistimet naulaan. Uudet OPSsta tulleet pelaajat tuovat kuitenkin mukanaan nuoruuden intoa ja armotonta tsemppiä. Ennustankin, että Jamppa Tuominen pääsee avauspelissä useamman kerran ääneen kotijoukkueen maalin merkiksi.
Oulun perspektiivistä tarkasteltuna mestaruus luiskahtaa kuitenkin vääriin käsiin – mustanutut Mikkelistä kovine vahvistuksineen tulevat tekemään historiaa olemalla viimeinen luonnonjäiltä mestaruuteen ponnistava joukkue. Mikkelissä on kova noste jääpallolle: viime kauden pronssipelissä Hänskin montussa oli yleisöä liki 1300. Kampparit on tehnyt pitkäjänteistä työtä viimeisen vuosikymmen ajan ja nyt tuo työ palkitaan. Toivottavasti jäätä riittää ja Kampparit saa pelata omien kannattajiensa edessä ilman toistuvia evakkomatkoja Varkauden Kämärille.
Narukerä, Akilles ja Veiterä taistelevat urheasti loppuun saakka, mutta rahkeet eivät vielä riitä sijoja 4-6 korkeammalle. Världen’s bästa bandy lag WP-35 Varkaudesta on seitsemäs (tämä on täysin subjektiivisesti objektiivinen arvio). Muut ovat sitten järjestyksessä ToPV, JPS ja Botnia.
Onneksi ennustaminen on vaikeaa ja kausi on aina yllätyksiä täynnä. Uskon kaudesta tulevan tasaisimman pitkiin aikoihin ja pelien olevan aiempia kausia tiukempia vääntöjä kautta linjan. Uusi kausi synnyttää myös uudet tähdet: Samuli Niskasen lopetettua (ainakin alkukaudeksi) pitkän uransa on OLSn löydettävä hänelle manttelinperijä. Uskon, että keskikentän trio Samuli Koivuniemi, Joni Kauhanen ja Tommi Pikkuhookana ottavat Samulin manttelin harteilleen ja vievät OLSn aina loppuotteluun asti ja nousevat varteen otettaviksi ehdokkaiksi Kazanin MM-kisakoneeseen.
Raksilassa tavataan – ota kaveri(t) matkaan ja tutustuta heidät uuteen vauhdikkaaseen talvilajiin. Jääpallo on toki lajina perinteinen, mutta lienee kuitenkin modernille penkkiurheilijalle vieras laji, valitettavasti.
Ja loppuun vielä vinkki lapsiperheille – ota lapset matsiin ja vie heidät aurauslumien synnyttämään lumivuoristoon telmimään. Puoliajalla perheen pienimmille maistuukin sitten kahvion mainiot munkit ja kaakao! Olen testannut ja toimii aina.
Antti Rovamo
Uusi jääpallokausi on ovella ja OLS tarjoaa yhteistyökumppaniensa kanssa vapaan sisäänpääsyn kauden avausotteluun HIFKta vastaan 20.11. klo 15.00 Raksilassa. Ottelu on samalla OLSn 130-vuotisjuhlaottelu. Ota siis kaveritkin matkaan ja lähde raittiiseen ulkoilmaan seuraamaan viime kauden finaalin uusintaa. Laitetaan tavoitteeksi vähintään 1000 katsojaa niin saadaan säpinää myös katsomoon. Kyllähän yleisöä on jääpallokatsomoihinkin aikoinaan riittänyt - vai mitä sanoisit seuraavista luvuista:
18.12.60 OTP - OLS 1-5, yleisöä 1411
26.12.60 OLS - Veiterä 0-2, yleisöä 2217.
Oulusta oli tuolloin kolme joukkuetta mestaruussarjassa ja kaikissa Oulussa ko. kaudella pelatuissa peleissä oli yli 1000 katsojaa. Tiedot perustuvat divarista löytämääni vuoden 1961 jääpallokirjaan, johon omistaja on aikoinaan merkinnyt kauniilla ja selkeällä käsialalla ottelutulokset ja yleisömäärät. Käännetään siis kelloa taaksepäin 80-luvun lopun suosikkibändin Johnny Hates Jazzin hittiä mukaillen ja luodaan juhlaotteluun vanhan ajan jääpallotunnelma.
Tiedossa on taatusti vauhdikas peli, sillä vastakkain ovat viime kauden finalistit. HIFK on ennakkosuosikki, koska mestarijoukkue on säilynyt hyvin kasassa. OLS puolestaan on kokenut ison muodonmuutoksen monien kokeneiden pelimiesten lyötyä luistimet naulaan. Uudet OPSsta tulleet pelaajat tuovat kuitenkin mukanaan nuoruuden intoa ja armotonta tsemppiä. Ennustankin, että Jamppa Tuominen pääsee avauspelissä useamman kerran ääneen kotijoukkueen maalin merkiksi.
Oulun perspektiivistä tarkasteltuna mestaruus luiskahtaa kuitenkin vääriin käsiin – mustanutut Mikkelistä kovine vahvistuksineen tulevat tekemään historiaa olemalla viimeinen luonnonjäiltä mestaruuteen ponnistava joukkue. Mikkelissä on kova noste jääpallolle: viime kauden pronssipelissä Hänskin montussa oli yleisöä liki 1300. Kampparit on tehnyt pitkäjänteistä työtä viimeisen vuosikymmen ajan ja nyt tuo työ palkitaan. Toivottavasti jäätä riittää ja Kampparit saa pelata omien kannattajiensa edessä ilman toistuvia evakkomatkoja Varkauden Kämärille.
Narukerä, Akilles ja Veiterä taistelevat urheasti loppuun saakka, mutta rahkeet eivät vielä riitä sijoja 4-6 korkeammalle. Världen’s bästa bandy lag WP-35 Varkaudesta on seitsemäs (tämä on täysin subjektiivisesti objektiivinen arvio). Muut ovat sitten järjestyksessä ToPV, JPS ja Botnia.
Onneksi ennustaminen on vaikeaa ja kausi on aina yllätyksiä täynnä. Uskon kaudesta tulevan tasaisimman pitkiin aikoihin ja pelien olevan aiempia kausia tiukempia vääntöjä kautta linjan. Uusi kausi synnyttää myös uudet tähdet: Samuli Niskasen lopetettua (ainakin alkukaudeksi) pitkän uransa on OLSn löydettävä hänelle manttelinperijä. Uskon, että keskikentän trio Samuli Koivuniemi, Joni Kauhanen ja Tommi Pikkuhookana ottavat Samulin manttelin harteilleen ja vievät OLSn aina loppuotteluun asti ja nousevat varteen otettaviksi ehdokkaiksi Kazanin MM-kisakoneeseen.
Raksilassa tavataan – ota kaveri(t) matkaan ja tutustuta heidät uuteen vauhdikkaaseen talvilajiin. Jääpallo on toki lajina perinteinen, mutta lienee kuitenkin modernille penkkiurheilijalle vieras laji, valitettavasti.
Ja loppuun vielä vinkki lapsiperheille – ota lapset matsiin ja vie heidät aurauslumien synnyttämään lumivuoristoon telmimään. Puoliajalla perheen pienimmille maistuukin sitten kahvion mainiot munkit ja kaakao! Olen testannut ja toimii aina.
Antti Rovamo
28.10.10 Naisjoukkueen perustaminen
Osallistuin seuratoimijapäiville vuosi sitten. Olin toiminut siihen mennessä puoli kautta D-poikien joukkueenjohtajana. Pääsin saman tien Jääpalloliiton naisvaliokuntaan kymmenen miehen seuraksi. Valiokunta haastoi Oulun Luistinseuran palauttamaan naisten edustusjoukkueen Ouluun. Keskustelua käytiin myös mahdollisesta uhkasakosta, jonka kannalla minäkin olin. Seurajohto kauhistui.
Viime keväänä sain vihjeen, että Facebookissa on ryhmä ”Naisten jääpallojoukkue Ouluun!”. Osallistuin ryhmän vähäiseen keskusteluun ja kerroin ottavani ilmoittautumisia vastaan. Sain sitä kautta kaksi yhteydenottoa.
Loppukesästä puheluita alkoi tulla useita päivittäin sekä kiinnostuneilta naispelaajilta että raivostuneilta miestoimijoilta. Innostuneet naiset olivat ehdottomasti joukkueen perustamisen kannalla, minkä vuoksi jatkoin toimimista asian hyväksi. Vihaiset ja ärtyneet miehet taas saivat minut saattamaan homman loppuun ja perustamaan joukkueen, vaikka epäilykset itsellänikin olivat melkoiset.
Tärkeintä kuitenkin oli riittävän monen naisen halu pelata jääpalloa koti- tai naapurikaupungissaan. Vaikka käytännön asiat tuottavat edelleen päänvaivaa ja ajankäyttö on ongelmallista, on kivaa saada näyttää pitkää nenää epäilijöille. Nyt pelipaidat ovat tilauksessa, turnaukset on sovittu ja sponsoreita kaivataan. Toimijoiksi OLS Naisiin toivotaan miehiä ja naisia, jotka uskovat naisjääpallojoukkueen menestykseen Oulussa.
Kiitos oululaisen naisten edustusjoukkueen olemassa olosta kuuluu positiivisille naisille ja monelle negatiiviselle miehelle! Teidän avullanne OLS Naiset pelaa SM-sarjaa tällä kaudella.
Kati Liikamaa-Pasma
jääpalloaktivisti
Osallistuin seuratoimijapäiville vuosi sitten. Olin toiminut siihen mennessä puoli kautta D-poikien joukkueenjohtajana. Pääsin saman tien Jääpalloliiton naisvaliokuntaan kymmenen miehen seuraksi. Valiokunta haastoi Oulun Luistinseuran palauttamaan naisten edustusjoukkueen Ouluun. Keskustelua käytiin myös mahdollisesta uhkasakosta, jonka kannalla minäkin olin. Seurajohto kauhistui.
Viime keväänä sain vihjeen, että Facebookissa on ryhmä ”Naisten jääpallojoukkue Ouluun!”. Osallistuin ryhmän vähäiseen keskusteluun ja kerroin ottavani ilmoittautumisia vastaan. Sain sitä kautta kaksi yhteydenottoa.
Loppukesästä puheluita alkoi tulla useita päivittäin sekä kiinnostuneilta naispelaajilta että raivostuneilta miestoimijoilta. Innostuneet naiset olivat ehdottomasti joukkueen perustamisen kannalla, minkä vuoksi jatkoin toimimista asian hyväksi. Vihaiset ja ärtyneet miehet taas saivat minut saattamaan homman loppuun ja perustamaan joukkueen, vaikka epäilykset itsellänikin olivat melkoiset.
Tärkeintä kuitenkin oli riittävän monen naisen halu pelata jääpalloa koti- tai naapurikaupungissaan. Vaikka käytännön asiat tuottavat edelleen päänvaivaa ja ajankäyttö on ongelmallista, on kivaa saada näyttää pitkää nenää epäilijöille. Nyt pelipaidat ovat tilauksessa, turnaukset on sovittu ja sponsoreita kaivataan. Toimijoiksi OLS Naisiin toivotaan miehiä ja naisia, jotka uskovat naisjääpallojoukkueen menestykseen Oulussa.
Kiitos oululaisen naisten edustusjoukkueen olemassa olosta kuuluu positiivisille naisille ja monelle negatiiviselle miehelle! Teidän avullanne OLS Naiset pelaa SM-sarjaa tällä kaudella.
Kati Liikamaa-Pasma
jääpalloaktivisti
14.10.2010 Jääpallosta matkailuvaltti
Kävin vähän aikaa sitten Välimerellä Kyproksella. Rentouduin ja yritin vähän tutustua paikalliseen elämään viikon aikana. Olisi ollut mukavaa mennä katsomaan jotain kyproslaista joukkuepeliä, mutta en tiennyt oliko minkään lajin kausi edes käynnissä saatikka pelipäivistä. Ei auttanut kuin mennä pubiin seuraamaan Englannin Valioliigaa.
Tuntuu vähän pöljältä ajatukselta mennä Kyprokselle asti katsomaan englantilaista jalkapalloa, koska sitä voi seurata Suomessakin ja koska siellä olisi mahdollisesti voinut nähdä paikallista pelaamista. Jääpalloväki voisi olla yhteydessä täällä toimiviin matkanjärjestäjiin, ja näin tehdä suuren palveluksen minun kanssa samalla tavalla ajatteleville turisteille. Matkailijat saisivat elämyksen, matkanjärjestäjä asiakkaan tyytyväiseksi ja seurat lippu- ja myyntituloja.
Vaikkei jääpalloa tunneta aivan yhtä hyvin kuin esimerkiksi jalkapalloa, luulen, että näin näyttävä peli voisi kiinnostaa turisteja. Matkoilta haetaan eksotiikkaa ainakin jossain määrin. Minua kiinnostaisi nähdä vaikka minkä lajien pelejä ulkomailla, erityisesti maahockeyn, jota en ole seurannut koskaan. Tunnetuimpien sarjojen kuten Englannin Valioliigan tai NHL:n mielekkyyttä vähentää se, että sarjojen suosion annetaan näkyä myös pääsylippujen hinnoissa.
Muistan, että yhtenä talvena Kemissä kaksi aasialaismiestä kävi katsomassa muutaman Bandyliiga-ottelun. He näyttivät viihtyvän pakkasista huolimatta. En tiedä olivatko he turisteja, maahanmuuttajia vai mitä, mutta ilmeisesti he pitivät näkemästään. Ja mikseivät olisi pitäneet? Jääpallo on hieno laji, jolla on mahdollisuuksia mihin tahansa.
Tuomas Kääriäinen
OLS:n bandytoimittaja
____________________
22.4.10 Lyöntitaito hukassa?
Seurasin jääpalloa hyvin ahkerasti 1990-luvun loppupuolelta 2000-luvun puoleenväliin. Tuona aikana katsoin lähes kaikki Vastuksen kotiottelut. Silloin tällöin kävin myös seuraamassa vieraspelejä Torniossa, Haaparannalla, Oulussa ja pelireissujen aikana etelässäkin. Sitten lopetin juniorina pelaamisen keväällä 2005. Seuraavien neljän vuoden aikana katsoin vain muutaman pelin kaudessa. Viime syksynä tulin Luistinseuran bandytoimittajaksi ja katsoin lähes kaikki kotipelit ja Helsingin finaalin.
Onko bandyliiga muuttunut tuossa ajassa? Vuoren varmasti se on muuttunut joukkueiden osalta: Vastus ei pelaa ja Tornio satsaa Ruotsiin. Lisäksi neljässä vuodessa moni pelaaja ehti lopettaa, tehdä paluun tai aloittaa. Mutta tuntuu kuin itse pelaaminenkin olisi hieman toisenlaista. Näyttää, että moni pelaaja ei osaa lyödä.
Kemissä tehtiin paljon maaleja lyömällä – pelitilanteissakin eli perättäiset kulmat kieltävä sääntöuudistus ei yksistään selitä mahdollista muutosta. Lyöntitaito oli hallussa melkein jokaisella pelaajalla. Nykyään suuriosa maaleista tehdään kuljettamalla tai suoraan syötöstä maalin edestä. Hyvästä lyönnistä on tullut haltijalleen valtaisa etu, koska moni muu ei taitoa enää hallitse.
Saatan toki olla väärässäkin. Tämä on pitkälti intuition tuoma tunne. Ehkä aiempi näkemykseni oli vääristynyt: jos lyöntitaito oli ilman tekojäätä porskuttaneen Vastuksen vaarallisin ase. Tai ehkä maalivahdit ja puolustuspelaaminen ovat nykyään parempia. Tai ehkä nykyään harjoitellaan enemmän luistelua ja kuntopuolta ja lyöntitaito todellakin on huonontunut. En ole ainoana tätä mieltä vaan esimerkiksi Akilleksen rankkarispesialisti Petri Parviainen sanoo pelaajakortissaan samaa.
Hänen mukaansa lyöntitaidon oppiminen on hyvin paljon sidoksissa henkilökohtaiseen harjoitteluun ja siihen tulisi satsata kesätreeneissä. Parviaisen neuvoa kannattaa ainakin näin kesän korvilla harkita. Hyvää vappua ja kesän odotusta kaikille.
Tuomas Kääriäinen
OLS:n bandytoimittaja
____________________
27.3.10 Pyöreitä vuosia
Viime kausi ja kuluva vuosi ovat merkittäviä suomalaiselle jääpallolle. Historian ensimmäinen Suomenmestaruus ratkaistiin jääpallokentällä ja tänä vuonna oli jaossa jo kaikkien aikojen sadas jääpallon Suomenmestaruus. Loppuotteluun päättynyt Bandyliiga-kausi oli tasaväkisin moneen vuoteen.
Jääpallokentällä käytiin kaikki lajit huomioiden myös ensimmäinen itsenäisen Suomen maaottelu, kun Suomi kohtasi Ruotsin vuonna 1919 Helsingissä. Tuota Suomen 4 - 1 -voittoon päättynyttä peliä muisteltiin viime joulukuussa Lappeenrannassa järjestetyn Super Cupin yhteydessä.
Suomalaisen jääpallon hieno vuosi näkyi Ruotsissakin. Länsinaapuriin meni taas useita uusia pelaajia ja entiset paransivat peliään, mutta ennen kaikkea kausi oli Haaparanta-Tornion Palloveikkojen debyytti Elitserienissä. Suomalaisjoukkue pärjäsi maailman kenties kovimmassa tai toiseksi kovimmassa bandysarjassa hienosti. Runkosarjassa se esimerkiksi onnistui ottamaan pisteen kaikilta Ruotsin tämän vuoden välieräporukoilta (jopa voitti yhden). Sijoitus oli lopulta yhdeksäs, jolla sarjapaikka säilyi karsimatta ja pudotuspelit jäivät vain kahden pisteen päähän.
Lisäksi tänä maaliskuussa tuli kuluneeksi 70 vuotta talvisodan päättymisestä. Jääpalloilijat olivat tuolloin luonnollisesti rintamalla, mutta 11. helmikuuta 1940 Suomen maajoukkue pääsi pelaamaan Tukholmaan Ruotsia vastaan. Ruotsi voitti 2 - 1, mutta peli oli silti menestys. Kyseessä oli varainkeruutilaisuus, jonka tuotto lahjoitettiin Suomen Punaiselle Ristille. Väliajalla taiteilija Ella Eronen lausui ikimuistoisesti Maamme-laulun molemmilla kotimaisilla. Tästä kuten monesta muustakin tapahtumasta löytyy tietoa Ylen Elävästä arkistosta hakusanalla jääpallo. Suosittelen.
Suomen jääpallolla on maineikas ja pitkä menneisyys. Vaikka nykytilanne on vähän vaikea, lajin on mahdollista kasvaa uudella vuosikymmenellä. Se vaatii vanhojen hyväksi havaittujen asioiden säilyttämistä ja uusia ideoita – esimerkiksi netti-TV-toiminnan aloittaminen oli hieno juttu, jota kannattaa kehittää ja jatkaa – mutta ennen kaikkea jääpallo tarvitsee ihmisiä. Jääpalloväen pääasiassa vapaaehtoinen työ on se mikä on mahdollistanut kaikki saavutukset.
Tuomas Kääriäinen
OLS:n bandytoimittaja
Aate- ja oppihistorian opiskelija
____________________
4.3.10 Junnubandyn riemua ja rajuutta
OLS:n junnujääpalloilijoilla on menossa aktiivinen turnausjakso. Helmikuussa oteltiin E-nuorten Oulu Bandy Cup -turnaus, viime viikonloppuna D-junnut osallistuivat SM-lopputurnaukseen Porvoossa ja tulevana viikonloppuna OLS-E on SM-turnauksessa Jyväskylässä.
Oulussa OBC2010-turnauksen riesana oli kylmä sää. Kova pakkanen säikäytti osan joukkueista jäämään kotiin. Turnaus saatiin kuitenkin vietyä läpi loistavissa olosuhteissa. Mukana Oulun turnauksessa olivat OLS:n lisäksi ToPV sekä ruotsalaiset ystävämme Kalixista ja Karlsborgista.
Junnuturnauksen järjestäminen ei ole pieni juttu. Tänä vuonna OBC:n käytännön jutuista huolehti kaikkiaan toistakymmentä henkilöä. Pukukoppijärjestelyt, ottelusihteerit, turnausohjelma, kuuluttajat, kahviotoiminnot ja monet muut asiat vaativat huolellista organisointia. Pelaajille oli laadittu myötämielisten yhteistyökumppanien ansiosta kisapassit. Passit jaettiin myös joukkueiden valmentajille sekä turnauksen tuomareille.
OBC on järjestetty nykymuodossaan nyt kolme kertaa. OLS E on mukana Suomen ja Ruotsin yhteisessä Norrbottenin U11-sarjassa, ja Oulun turnaus on osa tätä sarjaa. Hyvän turnauksen toteuttaminen ei onnistu ilman jääpalloa tukevia yhteistyökumppaneita ja asialleen omistautuneita vanhempia. Joukkueen puolesta on aiheellista kiittää näitä tahoja jo tässä vaiheessa.
D-nuorten SM-lopputurnaus vedettiin läpi kymmenen joukkueen turnauksena helmikuun viimeisenä viikonloppuna. Joukkueet olivat pelanneet omat maantieteellisesti määrätyt alkulohkot. Etelä- ja itälohkosta oli molemmista 4 joukkuetta: etelästä Botnia 1, Botnia 2, Akilles ja Narukerä, idästä JPS D97, JPS D98, Kampparit ja WP 35. Pohjoislohkosta kisoissa olivat ToPV ja OLS D.
Laskennallisesti kustakin lohkosta pääsi mukaan 2/3 lohkon joukkueista. Pohjoisesta rannalle jäi LRK. DSM:n kärkijoukkueina olivat Mikkelin Kampparit, Botnia 1, ToPV ja JPS D98. Kampparit vei kultamitalit Savoon ja Toppilan pojat puolustivat pohjoisen bandymainetta hienosti pronssimitaleilla. Voi sanoa, että 1997–98-syntyneiden ikäluokassa tuntuu olevan laajuutta ja varsinkin Kamppareilla ja ToPV:kin on koossa aidosti jääpalloon keskittyneet ryhmät. OLS:n osalta turnaus ei oikein mennyt putkeen. Oma peli ei lähtenyt käyntiin lainkaan, ja tuloksena oli peränpitäjän rooli.
Tulevan viikonvaihteen ESM-turnaus on puolestaan avoin kaikille suomalaisille joukkueille. Kisoihin onkin ilmoittautunut 12 joukkuetta, jotka pelaavat ensin neljässä kolmen joukkueen alkulohkossa omat koitoksensa. Alkulohkossaan OLS E kohtaa isäntäjoukkue JPS:n sekä helsinkiläisen Botnia E2 -joukkueen.
Parasta näissä suomalaisten joukkueiden kohtaamisissa on, että pelaajat samoin kuin valmentajatkin näkevät oman tasonsa. OLS E on tahkonnut koko kauden ToPV:n ja LRK:n sekä Pohjois-Ruotsin joukkueiden kanssa. Siinä vertailussa olemme vahvoilla, mutta mikä on tilanne muiden suomalaisten kanssa? Sen tiedämme lauantai-iltapäivällä, kun lohkopelit ovat ohi ja edessä joko sijoitusottelut tai puolivälierät.
Vaikka OLS:n junnujen osalta kausi on ollut hieman laskuvireinen, tuleva viikonvaihde voi antaa aihetta myös iloisiin tunnelmiin. Pyrimme tiedottamaan tapahtumista mahdollisimman nopeasti ols.fi/jaapallo -sivuilla.
Topiantti Äikäs
OLS-E, joukkueenjohtaja
Suomen Jääpalloliiton pj.
____________________
9.2.10 Selityksiä
Viime keskiviikon (3. helmikuuta 2010) Kalevassa puitiin suomalaisurheilijoiden kuuluisia selityksiä pettymysten hetkellä. Omaa epäonnistumista on kuulemma hyvin vaikea myöntää suoraan, ja niinpä selittely on – lehden mukaan monissa tapauksissa syystäkin – yleistä. Kirjoitus kertoi myös, että selityksissä esiintyy luonnollisesti laji- ja urheilijakohtaisia eroja. Joissain lajeissa omat virheet myönnetään helpommin kuin toisissa. Ja jollekin henkilölle julkinen itsekritiikki on vaikeampaa kuin toiselle.
Jääpalloilijoiden kommentit eivät taida poiketa olennaisesti muista urheilijoista. Oma huonous tai vastustajan paremmuus myönnetään monesti, etenkin jos joukkueiden tasoero on selvä. Tiukkojen pelien jälkeen selityksiä saatetaan hakea muualtakin. Suuri osa selityksistä on ihan hyviä, uskottavia: alkukauden vähäinen jääharjoittelu, pelaajien poissaolot, huono/ailahteleva pelifiilis yms. Näitä asioita olen raportteihin laittanut.
Kehnoja peliesityksiä perustellaan joskus huonostikin, jopa asiattomasti esimerkiksi tuomaripelillä. Jos kommenttien antajia on uskominen, tällä kaudella Pakkalassa yksi peli ratkesi tuomareiden useisiin virheisiin, ja eräässä ottelussa päätuomarin puolueellisuus oli merkittäviä lopputulokseen vaikuttaneita syitä. Minä en uskonut selittäjiä enkä ole maininnut tuomaripeliä raporteissa.
Erotuomarin haukkuminen on aika typerää. Pelaajat, valmentajat, tuomarit, kaikki tekevät virheitä. Ne kuuluvat elämään ja urheiluun. Selkeästi puolueellinen puhaltelu tietenkin vaikuttaa lopputuloksiin ja sellainen on kitkettävä. Otteluraportit eivät kuitenkaan ole oikea paikka sille, koska hävinneen joukkueen kentällä häärinyt jäsen ei ole puolueeton henkilö todistamaan asiaa.
Tuomas Kääriäinen
OLS:n bandytoimittaja
____________________
26.1.10 Tiedottamisen tärkeydestä
Olen Tuomas Kääriäinen, vapaa toimittaja ja OLS:n bandytoimituksen jäsen. Olen laatinut suurimman osan edustusjoukkueen tämän kauden otteluennakoista ja -raporteista sekä osan muista kirjoituksista. Jotkut saattavat muistaa minut myös Veitsiluodon Vastuksen 1980-luvun lopulla syntyneistä junioreista. Pelasin punapaidoissa kevään 2005 B-nuorten mestaruuteen asti.
Varmaan kaikilla on oma käsityksensä tiedottamisen tärkeydestä. En esittele nyt mitään teorioita vaan kerron asiasta omakohtaisen tarinan.
Joku on voinut lukeakin Uleåborg IFK:n sivuilta, mitä tapahtui 14. tammikuuta. Minä tein comebackin jääpallokentille Oulun erotuomarikerhon ylläpitämässä bandyn harrastesarjassa. Sarja on hieno asia. Kun harrastelijatkin pääsevät pelaamaan, lajin perinteet juurtuvat alueelle vahvemmin. Kemissä puulaakijääpallosta ei ole tietoakaan.
Hirvittävästi tietoa ei löydy Oulun harrastesarjastakaan. Minä ainakaan en tiennyt siitä ennen kuin sattumalta tutkin UIFK:n sivuja, vaikka olen jääpalloihmisiä ja tutustunut toimittajan ominaisuudessa seudun urheiluelämään.
Nyt tiedän sarjan olemassaolosta eikä minulle koitunut suurta vahinkoa aiemmasta tietämättömyydestä. Paluu viivästyi ehkä kuukaudella. Laiskasta tiedottamisesta on kuitenkin voinut tapahtua arvaamattoman suuri vahinko jääpallolle. Oulussakin voi olla useita entisiä junioreita, jotka mielellään pelaisivat, mutta luulevat sen olevan mahdollista vain korkeimmalla sarjatasolla.
Ja kuinka paljon Suomessa onkaan niitä, joita jääpallo yleensäkin voisi kiinnostaa, mutta eivät tiedä siitä mitään? Mistä tahansa asiasta on tärkeä tiedottaa.
Tuomas Kääriäinen
OLS:n bandytoimittaja
Kävin vähän aikaa sitten Välimerellä Kyproksella. Rentouduin ja yritin vähän tutustua paikalliseen elämään viikon aikana. Olisi ollut mukavaa mennä katsomaan jotain kyproslaista joukkuepeliä, mutta en tiennyt oliko minkään lajin kausi edes käynnissä saatikka pelipäivistä. Ei auttanut kuin mennä pubiin seuraamaan Englannin Valioliigaa.
Tuntuu vähän pöljältä ajatukselta mennä Kyprokselle asti katsomaan englantilaista jalkapalloa, koska sitä voi seurata Suomessakin ja koska siellä olisi mahdollisesti voinut nähdä paikallista pelaamista. Jääpalloväki voisi olla yhteydessä täällä toimiviin matkanjärjestäjiin, ja näin tehdä suuren palveluksen minun kanssa samalla tavalla ajatteleville turisteille. Matkailijat saisivat elämyksen, matkanjärjestäjä asiakkaan tyytyväiseksi ja seurat lippu- ja myyntituloja.
Vaikkei jääpalloa tunneta aivan yhtä hyvin kuin esimerkiksi jalkapalloa, luulen, että näin näyttävä peli voisi kiinnostaa turisteja. Matkoilta haetaan eksotiikkaa ainakin jossain määrin. Minua kiinnostaisi nähdä vaikka minkä lajien pelejä ulkomailla, erityisesti maahockeyn, jota en ole seurannut koskaan. Tunnetuimpien sarjojen kuten Englannin Valioliigan tai NHL:n mielekkyyttä vähentää se, että sarjojen suosion annetaan näkyä myös pääsylippujen hinnoissa.
Muistan, että yhtenä talvena Kemissä kaksi aasialaismiestä kävi katsomassa muutaman Bandyliiga-ottelun. He näyttivät viihtyvän pakkasista huolimatta. En tiedä olivatko he turisteja, maahanmuuttajia vai mitä, mutta ilmeisesti he pitivät näkemästään. Ja mikseivät olisi pitäneet? Jääpallo on hieno laji, jolla on mahdollisuuksia mihin tahansa.
Tuomas Kääriäinen
OLS:n bandytoimittaja
____________________
22.4.10 Lyöntitaito hukassa?
Seurasin jääpalloa hyvin ahkerasti 1990-luvun loppupuolelta 2000-luvun puoleenväliin. Tuona aikana katsoin lähes kaikki Vastuksen kotiottelut. Silloin tällöin kävin myös seuraamassa vieraspelejä Torniossa, Haaparannalla, Oulussa ja pelireissujen aikana etelässäkin. Sitten lopetin juniorina pelaamisen keväällä 2005. Seuraavien neljän vuoden aikana katsoin vain muutaman pelin kaudessa. Viime syksynä tulin Luistinseuran bandytoimittajaksi ja katsoin lähes kaikki kotipelit ja Helsingin finaalin.
Onko bandyliiga muuttunut tuossa ajassa? Vuoren varmasti se on muuttunut joukkueiden osalta: Vastus ei pelaa ja Tornio satsaa Ruotsiin. Lisäksi neljässä vuodessa moni pelaaja ehti lopettaa, tehdä paluun tai aloittaa. Mutta tuntuu kuin itse pelaaminenkin olisi hieman toisenlaista. Näyttää, että moni pelaaja ei osaa lyödä.
Kemissä tehtiin paljon maaleja lyömällä – pelitilanteissakin eli perättäiset kulmat kieltävä sääntöuudistus ei yksistään selitä mahdollista muutosta. Lyöntitaito oli hallussa melkein jokaisella pelaajalla. Nykyään suuriosa maaleista tehdään kuljettamalla tai suoraan syötöstä maalin edestä. Hyvästä lyönnistä on tullut haltijalleen valtaisa etu, koska moni muu ei taitoa enää hallitse.
Saatan toki olla väärässäkin. Tämä on pitkälti intuition tuoma tunne. Ehkä aiempi näkemykseni oli vääristynyt: jos lyöntitaito oli ilman tekojäätä porskuttaneen Vastuksen vaarallisin ase. Tai ehkä maalivahdit ja puolustuspelaaminen ovat nykyään parempia. Tai ehkä nykyään harjoitellaan enemmän luistelua ja kuntopuolta ja lyöntitaito todellakin on huonontunut. En ole ainoana tätä mieltä vaan esimerkiksi Akilleksen rankkarispesialisti Petri Parviainen sanoo pelaajakortissaan samaa.
Hänen mukaansa lyöntitaidon oppiminen on hyvin paljon sidoksissa henkilökohtaiseen harjoitteluun ja siihen tulisi satsata kesätreeneissä. Parviaisen neuvoa kannattaa ainakin näin kesän korvilla harkita. Hyvää vappua ja kesän odotusta kaikille.
Tuomas Kääriäinen
OLS:n bandytoimittaja
____________________
27.3.10 Pyöreitä vuosia
Viime kausi ja kuluva vuosi ovat merkittäviä suomalaiselle jääpallolle. Historian ensimmäinen Suomenmestaruus ratkaistiin jääpallokentällä ja tänä vuonna oli jaossa jo kaikkien aikojen sadas jääpallon Suomenmestaruus. Loppuotteluun päättynyt Bandyliiga-kausi oli tasaväkisin moneen vuoteen.
Jääpallokentällä käytiin kaikki lajit huomioiden myös ensimmäinen itsenäisen Suomen maaottelu, kun Suomi kohtasi Ruotsin vuonna 1919 Helsingissä. Tuota Suomen 4 - 1 -voittoon päättynyttä peliä muisteltiin viime joulukuussa Lappeenrannassa järjestetyn Super Cupin yhteydessä.
Suomalaisen jääpallon hieno vuosi näkyi Ruotsissakin. Länsinaapuriin meni taas useita uusia pelaajia ja entiset paransivat peliään, mutta ennen kaikkea kausi oli Haaparanta-Tornion Palloveikkojen debyytti Elitserienissä. Suomalaisjoukkue pärjäsi maailman kenties kovimmassa tai toiseksi kovimmassa bandysarjassa hienosti. Runkosarjassa se esimerkiksi onnistui ottamaan pisteen kaikilta Ruotsin tämän vuoden välieräporukoilta (jopa voitti yhden). Sijoitus oli lopulta yhdeksäs, jolla sarjapaikka säilyi karsimatta ja pudotuspelit jäivät vain kahden pisteen päähän.
Lisäksi tänä maaliskuussa tuli kuluneeksi 70 vuotta talvisodan päättymisestä. Jääpalloilijat olivat tuolloin luonnollisesti rintamalla, mutta 11. helmikuuta 1940 Suomen maajoukkue pääsi pelaamaan Tukholmaan Ruotsia vastaan. Ruotsi voitti 2 - 1, mutta peli oli silti menestys. Kyseessä oli varainkeruutilaisuus, jonka tuotto lahjoitettiin Suomen Punaiselle Ristille. Väliajalla taiteilija Ella Eronen lausui ikimuistoisesti Maamme-laulun molemmilla kotimaisilla. Tästä kuten monesta muustakin tapahtumasta löytyy tietoa Ylen Elävästä arkistosta hakusanalla jääpallo. Suosittelen.
Suomen jääpallolla on maineikas ja pitkä menneisyys. Vaikka nykytilanne on vähän vaikea, lajin on mahdollista kasvaa uudella vuosikymmenellä. Se vaatii vanhojen hyväksi havaittujen asioiden säilyttämistä ja uusia ideoita – esimerkiksi netti-TV-toiminnan aloittaminen oli hieno juttu, jota kannattaa kehittää ja jatkaa – mutta ennen kaikkea jääpallo tarvitsee ihmisiä. Jääpalloväen pääasiassa vapaaehtoinen työ on se mikä on mahdollistanut kaikki saavutukset.
Tuomas Kääriäinen
OLS:n bandytoimittaja
Aate- ja oppihistorian opiskelija
____________________
4.3.10 Junnubandyn riemua ja rajuutta
OLS:n junnujääpalloilijoilla on menossa aktiivinen turnausjakso. Helmikuussa oteltiin E-nuorten Oulu Bandy Cup -turnaus, viime viikonloppuna D-junnut osallistuivat SM-lopputurnaukseen Porvoossa ja tulevana viikonloppuna OLS-E on SM-turnauksessa Jyväskylässä.
Oulussa OBC2010-turnauksen riesana oli kylmä sää. Kova pakkanen säikäytti osan joukkueista jäämään kotiin. Turnaus saatiin kuitenkin vietyä läpi loistavissa olosuhteissa. Mukana Oulun turnauksessa olivat OLS:n lisäksi ToPV sekä ruotsalaiset ystävämme Kalixista ja Karlsborgista.
Junnuturnauksen järjestäminen ei ole pieni juttu. Tänä vuonna OBC:n käytännön jutuista huolehti kaikkiaan toistakymmentä henkilöä. Pukukoppijärjestelyt, ottelusihteerit, turnausohjelma, kuuluttajat, kahviotoiminnot ja monet muut asiat vaativat huolellista organisointia. Pelaajille oli laadittu myötämielisten yhteistyökumppanien ansiosta kisapassit. Passit jaettiin myös joukkueiden valmentajille sekä turnauksen tuomareille.
OBC on järjestetty nykymuodossaan nyt kolme kertaa. OLS E on mukana Suomen ja Ruotsin yhteisessä Norrbottenin U11-sarjassa, ja Oulun turnaus on osa tätä sarjaa. Hyvän turnauksen toteuttaminen ei onnistu ilman jääpalloa tukevia yhteistyökumppaneita ja asialleen omistautuneita vanhempia. Joukkueen puolesta on aiheellista kiittää näitä tahoja jo tässä vaiheessa.
D-nuorten SM-lopputurnaus vedettiin läpi kymmenen joukkueen turnauksena helmikuun viimeisenä viikonloppuna. Joukkueet olivat pelanneet omat maantieteellisesti määrätyt alkulohkot. Etelä- ja itälohkosta oli molemmista 4 joukkuetta: etelästä Botnia 1, Botnia 2, Akilles ja Narukerä, idästä JPS D97, JPS D98, Kampparit ja WP 35. Pohjoislohkosta kisoissa olivat ToPV ja OLS D.
Laskennallisesti kustakin lohkosta pääsi mukaan 2/3 lohkon joukkueista. Pohjoisesta rannalle jäi LRK. DSM:n kärkijoukkueina olivat Mikkelin Kampparit, Botnia 1, ToPV ja JPS D98. Kampparit vei kultamitalit Savoon ja Toppilan pojat puolustivat pohjoisen bandymainetta hienosti pronssimitaleilla. Voi sanoa, että 1997–98-syntyneiden ikäluokassa tuntuu olevan laajuutta ja varsinkin Kamppareilla ja ToPV:kin on koossa aidosti jääpalloon keskittyneet ryhmät. OLS:n osalta turnaus ei oikein mennyt putkeen. Oma peli ei lähtenyt käyntiin lainkaan, ja tuloksena oli peränpitäjän rooli.
Tulevan viikonvaihteen ESM-turnaus on puolestaan avoin kaikille suomalaisille joukkueille. Kisoihin onkin ilmoittautunut 12 joukkuetta, jotka pelaavat ensin neljässä kolmen joukkueen alkulohkossa omat koitoksensa. Alkulohkossaan OLS E kohtaa isäntäjoukkue JPS:n sekä helsinkiläisen Botnia E2 -joukkueen.
Parasta näissä suomalaisten joukkueiden kohtaamisissa on, että pelaajat samoin kuin valmentajatkin näkevät oman tasonsa. OLS E on tahkonnut koko kauden ToPV:n ja LRK:n sekä Pohjois-Ruotsin joukkueiden kanssa. Siinä vertailussa olemme vahvoilla, mutta mikä on tilanne muiden suomalaisten kanssa? Sen tiedämme lauantai-iltapäivällä, kun lohkopelit ovat ohi ja edessä joko sijoitusottelut tai puolivälierät.
Vaikka OLS:n junnujen osalta kausi on ollut hieman laskuvireinen, tuleva viikonvaihde voi antaa aihetta myös iloisiin tunnelmiin. Pyrimme tiedottamaan tapahtumista mahdollisimman nopeasti ols.fi/jaapallo -sivuilla.
Topiantti Äikäs
OLS-E, joukkueenjohtaja
Suomen Jääpalloliiton pj.
____________________
9.2.10 Selityksiä
Viime keskiviikon (3. helmikuuta 2010) Kalevassa puitiin suomalaisurheilijoiden kuuluisia selityksiä pettymysten hetkellä. Omaa epäonnistumista on kuulemma hyvin vaikea myöntää suoraan, ja niinpä selittely on – lehden mukaan monissa tapauksissa syystäkin – yleistä. Kirjoitus kertoi myös, että selityksissä esiintyy luonnollisesti laji- ja urheilijakohtaisia eroja. Joissain lajeissa omat virheet myönnetään helpommin kuin toisissa. Ja jollekin henkilölle julkinen itsekritiikki on vaikeampaa kuin toiselle.
Jääpalloilijoiden kommentit eivät taida poiketa olennaisesti muista urheilijoista. Oma huonous tai vastustajan paremmuus myönnetään monesti, etenkin jos joukkueiden tasoero on selvä. Tiukkojen pelien jälkeen selityksiä saatetaan hakea muualtakin. Suuri osa selityksistä on ihan hyviä, uskottavia: alkukauden vähäinen jääharjoittelu, pelaajien poissaolot, huono/ailahteleva pelifiilis yms. Näitä asioita olen raportteihin laittanut.
Kehnoja peliesityksiä perustellaan joskus huonostikin, jopa asiattomasti esimerkiksi tuomaripelillä. Jos kommenttien antajia on uskominen, tällä kaudella Pakkalassa yksi peli ratkesi tuomareiden useisiin virheisiin, ja eräässä ottelussa päätuomarin puolueellisuus oli merkittäviä lopputulokseen vaikuttaneita syitä. Minä en uskonut selittäjiä enkä ole maininnut tuomaripeliä raporteissa.
Erotuomarin haukkuminen on aika typerää. Pelaajat, valmentajat, tuomarit, kaikki tekevät virheitä. Ne kuuluvat elämään ja urheiluun. Selkeästi puolueellinen puhaltelu tietenkin vaikuttaa lopputuloksiin ja sellainen on kitkettävä. Otteluraportit eivät kuitenkaan ole oikea paikka sille, koska hävinneen joukkueen kentällä häärinyt jäsen ei ole puolueeton henkilö todistamaan asiaa.
Tuomas Kääriäinen
OLS:n bandytoimittaja
____________________
26.1.10 Tiedottamisen tärkeydestä
Olen Tuomas Kääriäinen, vapaa toimittaja ja OLS:n bandytoimituksen jäsen. Olen laatinut suurimman osan edustusjoukkueen tämän kauden otteluennakoista ja -raporteista sekä osan muista kirjoituksista. Jotkut saattavat muistaa minut myös Veitsiluodon Vastuksen 1980-luvun lopulla syntyneistä junioreista. Pelasin punapaidoissa kevään 2005 B-nuorten mestaruuteen asti.
Varmaan kaikilla on oma käsityksensä tiedottamisen tärkeydestä. En esittele nyt mitään teorioita vaan kerron asiasta omakohtaisen tarinan.
Joku on voinut lukeakin Uleåborg IFK:n sivuilta, mitä tapahtui 14. tammikuuta. Minä tein comebackin jääpallokentille Oulun erotuomarikerhon ylläpitämässä bandyn harrastesarjassa. Sarja on hieno asia. Kun harrastelijatkin pääsevät pelaamaan, lajin perinteet juurtuvat alueelle vahvemmin. Kemissä puulaakijääpallosta ei ole tietoakaan.
Hirvittävästi tietoa ei löydy Oulun harrastesarjastakaan. Minä ainakaan en tiennyt siitä ennen kuin sattumalta tutkin UIFK:n sivuja, vaikka olen jääpalloihmisiä ja tutustunut toimittajan ominaisuudessa seudun urheiluelämään.
Nyt tiedän sarjan olemassaolosta eikä minulle koitunut suurta vahinkoa aiemmasta tietämättömyydestä. Paluu viivästyi ehkä kuukaudella. Laiskasta tiedottamisesta on kuitenkin voinut tapahtua arvaamattoman suuri vahinko jääpallolle. Oulussakin voi olla useita entisiä junioreita, jotka mielellään pelaisivat, mutta luulevat sen olevan mahdollista vain korkeimmalla sarjatasolla.
Ja kuinka paljon Suomessa onkaan niitä, joita jääpallo yleensäkin voisi kiinnostaa, mutta eivät tiedä siitä mitään? Mistä tahansa asiasta on tärkeä tiedottaa.
Tuomas Kääriäinen
OLS:n bandytoimittaja